Ratsastus Kreetalla ja ihana Rethymnon

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Tässä postauksessa ajattelin paneutua ratsastukseen ja Rethymnonin kaupunkiin.

Yleensä meidän kesämatkat suuntautuvat aina niihin paikkoihin, jossa pääsee ratsastamaan, koska tyttäremme on hevoshullu ja ratsastus maastossa on hänen mielestä todella mahtava. Oltiin jo siis etukäteen selvitetty, että Kreetalla on hyvät ratsastusmahdollisuudet ja siellä pääsee hevosilla myös rannalle ratsastamaan. Koska tyttäreni tykkää haasteista, hän halusi koko päivän retken. Retki otettiin "Zoraida" tallilta ja retken nimi oli A relaxing day trip to the evergreen spring village. Zoraida nettisivuilla voi tutustua tarkemmin koko retkitarjontaan.

Ratsastus alkoi hyvin aikaisin eli tallilla piti olla jo klo 7 aamulla. Koska me oltiin Hersonissoksessa, tämä tarkoitti, että matka tallille oli 125 km ja Kreetan teillä tämä matka autolla kestää melkein 2 h. Mieheni vei tyttäremme siis aikaisin aamulla tallille ja ajoi itse takaisin asunnollemme. Illalla oli tarkoitus tietysti ajaa sama matka ja hakea tyttäremme takaisin "kotiin".

Kerron tästä ratsastusretkestä tyttäreni kertomuksen perusteella. Tyttäreni kanssa oli ratsastamassa myös mieheni sisko. Hän on ottanut kaikki ratsastuskuvat, jota tässä blogissa esittelen. Tämä on todella mahtava, että meillä on sellainen mahdollisuus, koska muuten ei 12-vuotiasta otettaisi näin rankoille retkille ja edellytys on, että osasi myös hyvin englantia. Ratsastusretkillä voi kuitenkin sattua ja tapahtua ja ohjaajan kanssa pitää löytyä yhteinen kieli.

Nyt siis varsinaiseen ratsastusretkeen. Ensimmäiseksi ohjaaja näytti hevoset, jotka oli jo etukäteen valittu ratsastajille. Tyttäreni oli jo aiemmin toivonut reipasta hevosta, koska hän tykkää laukata kovaa eli hänen toive oli ainakin toteutettu. Kaikki hevoset oli jo valmiiksi satuloitu eli näin ollen ratsastusretki pääsi nopeasti alkamaan. Ryhmä oli hyvin pieni eli 5 ratsastaja ja ohjaaja. Kolme ratsastaja oli Suomesta ja kaksi Saksasta.

Valmiina ratsastusretkeen

Ensimmäiseksi retki suuntautui rannalle, jossa pääsi myös ravaamaan ja laukkamaan. Seuraava kohde oli pieni kylä, joka sijaitsi korkealla. Näin ollen koko matka kylälle oli nousua, välillä polku oli hyvinkin jyrkkä. Maisemat olivat kuitenkin todella hienot. Ensimmäinen tauko oli siinä kylässä. Hevoset jätettiin lepäämään ja myös ratsastajat pääsivät syömään pientä evästä ja juomaan kylmiä juomia. Tämä oli lyhyt tauko ja aika nopeasti retki jatkui.

 Ensimmäinen tauko pikkukylässä

Ensimmäiseltä taukopaikalta matka jatkui metsäpolulle. Matkan varrella näkyi vuohia ja hienoja maisemia. Tyttäreni kuitenkin myös kertoi, että metsään oli heitetty todella paljon roskia. Roskaamista huomattiin kyllä jo aiemmin Ateenassa ja Kreetalla. Onko syynä välinpitämättömyys vai eikös Kreikassa todellakaan ole roskien lajitteluun ja kuljetukseen panostettu yhtään?

Seuraava pysähdyspaikka oli myöskin pienessä kylässä, jossa oli tarkoitus syödä lounasta. Tauon pituus oli noin 2 h. Sinä aikana syötiin lounas viehättävässä tavernassa ja sen jälkeen oli aikaa ottaa myös pienet torkut.  

 Lounas tavernassa

 Pieni kirkko kallion sisällä

 Vesiputous tavernan vieressä

 Puhdasta lähdevettä taukopaikalla

 Tallin koira oli mukana ratsatusretkellä

Tauon jälkeen matka jatkui hiekkatietä ja retken päätteeksi pääsi vielä merenrantaan ratsastamaan. Rannalta lähdettiin sitten takaisin tallille. Tallilla pääsi laittamaan vielä hevoset kuntoon eli otettiin suitset, satulat pois ja harjattiin hevoset. Retken pituus oli 42 km! En voinut tätä uskoa kun tyttäreni kertoi matkan pituuden.  Illalla tyttäreni oli väsynyt, mutta takana oli todella onnellinen ja antoisa päivä.

 Retkeläiset rannalla

Minä ja mieheni vietettiin tämä päivä kahdestaan. Ratsastusretken piti loppua noin klo 20-21 eli ajateltiin, että hyödynnetään tämä päivä käymällä Rethymnonissa, koska tämä kaupunki jäisi matkan varrelle. Aamupäivä otettiin vielä ihan rennosti ja lounaan jälkeen lähdettiin ajamaan Rethymnoniin. Hersonissoksesta Rethymnoniin on reilu 100 km, matka kuitenkin kestää enemmän kuin 1,5 h. Kun saavuttiin Rethymnoniin, kaupunki oli vielä todella hiljainen, koska siestä oli just loppunut. Yleensä syömään ja shoppailemaan tullaan huomattavasti myöhemmin. Ajatuksena oli siis ensiksi tutustua kaupunkiin ja myöhemmin mennä syömään.

Rethymnon on pieni ja aito kaupunki. Aidolla kaupungilla tarkoitan, että tätä ei ole rakennettu vain turisteille vaan siellä on myös paikallista elämää ja paljon historiallisia nähtävyyksiä. Vanhakaupunki on todella viehättävä kapeineen kujineen ja vanhoineen taloineen. Mielestäni Rethymnon muistuttaa hyvin paljon Venetsiaa. Ravintolat ovat myös todella mielenkiintoisesti rakennettu sisäpihoille, jossa on paljon istutuksia ja pieniä hienoja yksityiskohtia.

Kaupungin niemen kärjessä sijaitsee suurin venetsialaisten rakentama Fortezza-linnoitus, joka valmistui 1500-luvulla. Linnoituksen keskellä on kupolikattoinen rakennus, josta turkkilaiset tekivät moskeijan.  Luin, että linnoitus rakennettiin suojaamaan kaupunkia vihollisilta ja sen sisään mahtuivat aikoinaan kaikki kaupungin asukkaat. Fortezzan linnoituksen yhteydessä sijaitsee myös Arkeologinen museo, mutta me vierailtiin vain linnoituksessa. Linnoitukselta on upeat maisemat joka suuntaan ja sen lisäksi linnoitus on muutenkin mielenkiintoinen.

Kuvat Fortezza linnoitukselta

Kun linnoitukselta kävelee alaspäin, niin päätyy venetsialaiseen satamaan. Satama on nykyään pienten kalastusalusten ja meriretkiyrityksen käytössä. Satamasta järjestetään myös iltaristeilyjä merirosvolaivalla. Sataman ympäristö on täynnä ravintoloita ja siinä sisäänheittäjät olivat aika aktiivisia. Näin ollen me päätettiin mennä syömään vanhankaupungin kujille. Löydettiin vanhasta kaupungista todella viihtyisä ravintola, jossa syötiin fetasalaattia, pita gyrosta kanasta ja jälkiruuaksi kookosleivosta.

 Kävelykatu ja taustalla satama

 Rethymnonin majakka ja retkiä tarjoavan yrityksen tilat, taustalla merirosvolaiva

 Ravintolassa hummeria

Illallisen jälkeen lähdettiin ajamaan hevostallille. Oltiin etukäteen sovittu, että tyttäremme tuodaan isolle tielle, koska tallitie oli siis todella huonossa kunnossa. Kello oli varmaan puoli kymmenen illalla kun tyttäremme tuotiin sovittuun paikkaan. Sen jälkeen meillä oli vielä melkein kahden tunnin matka Hersonissokseen. Päivä oli kyllä tyttärellemme ikimuistoinen ja mekin oltiin tyytyväisiä Rethymnonin retkeen.

Seuraavissa postauksissa tulen kertomaan Hanian lähellä tapahtuvista retkistä ja tietysti esittelen Kalamakissa sijaitsevan asunnon, jossa asuttiin seuraava Kreetalla vietetty viikko.