lauantai 30. elokuuta 2014

Samarian vaellus - ikimuistoinen kokemus

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Olimme jo kotona päättäneet, että Kreeta matkallamme lähdetään Samarian vaellukselle. Olin nähnyt upeita kuvia massiivisista kallioista ja upeasta luonnosta. Otettiin myös tämän takia kaikille lenkkarit mukaan, koska muuten emme olisi välttämättä lenkkareita tarvinneet. Jälkikäteen voin sanoa, että lenkkareilla pärjää ihan hyvin, mutta vaelluskengät olisivat tähän parhaat.

Nyt siis varsinaiseen retkipäivään. Ostettiin Samarian vaellusretki valmismatkoja myyvältä matkanjärjestäjältä ja se on ehdottomasti suositeltava tapa, koska retki päätyy eri paikkaan, josta se alkaa.  Retkelle mennään hyvin aikaisin eli aamulla klo 6 jälkeen. Kaikki osallistujat kerätään Hanian rannikon pikkukylissä kyytiin, viimeisimmät Hanian kaupungista. Meidän bussi oli kaksikerroksinen ja bussi oli ihan täynnä. Eli erittäin suositusta retkestä on kysymys.

Tässä muutamia faktoja Samarian rotkosta:
- Koko vaelluksen pituus noin 16 km
- Vaelluksella askeleita kertyy noin 50.000 kpl
- Joki(puro) ylitetään 42 kertaa
- Vesipullo ja tarvittava ruoka on oltava mukana
- Veden tankkauspaikkoja on jokaisella levähdyspaikalla.

Haniasta matka Samarian vaelluksen alkupisteelle kestää noin 1,5 h. Hiukan ennen Samarian rotkoa on Omalos pikkukylä, jossa tehdään noin puolen tunnin pysähdys. Sieltä voi ostaa mukaan ruokaa ja juomista. Suosittelen tässä käymään myös vessassa, koska Samarian rotkossa on vain kyykkyvessat.

Olimme Samarian vaelluksen alkupisteessä noin klo 9 aamulla. Alkupiste on noin 1200 m korkeudessa. Alkumatka laskeudutaan alas rinnettä Samarian rotkon pohjalla. Se kestää ehkä noin 1,5 h. Samarian vaelluksen esitteessä luki, että tämä on testi vaeltajalle eli jos tämän jälkeen on jo väsynyt, ei kannata jatkaa matkaa vaan pitää palata takaisin alkupisteelle. Täytyy sanoa, että kyllä siinä alkumatkassa oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta me kuljettiin tämä suhteellisen hitaasti eli 1,5 h jälkeen oltiin kyllä kaikki reippaita ja valmiita jatkamaan matkaa. Mulle oli kuitenkin näin vaikeakulkuinen tie täysin uutta, koska en ole ikinä aikaisemmin kulkenut kivikkoisessa maastossa. Onneksi olen harrastanut pitkiä lenkkejä eli ehkä sen sen tuoman kestävyyden voimalla jaksoi kävellä.

Samarian vaelluksen alkupisteessä
 Samarian vaelluksen alkupisteessä on aikamoinen ruuhka

 Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit


 Samarian vaelluksen alkumatkan puuportaat ja kivinen maasto

Välillä alkumatkan maasto oli hieman haasteellisempi ja kaiteet puuttuivat

Samarian vaellusreitillä on levähdyspaikkoja ja veden tankkauspisteitä. Vesi on ihan luonnon lähdevettä ja se on todella hyvää. Meillä oli vettä mukana ehkä pari litraa, mutta veikkaan, että join koko vaelluksen aikana ainakin 3 litraa vettä. 

Kun oltiin saavuttu rotkon pohjalle, silloin maisemat ja tie muuttuivat.  Ylitettiin puroja monta kertaa ja välillä tiellä oli todella isoja kiviä, jossa tasapainoiltiin.

 Vaeltajat ovat rakentaneet kivistä hienoja taideteoksia.

 Rotkon pohjalla virtaa puro

 Maisemat rotkon pohjalla edelleen mahtavat
Puron ylitys

 Suloiset Kri-Kri villivuohet, jotka asustelevat Samarialla

Samari vaelluksen puolessavälissä on pieni Samarian kylä. Kylässä on joskus asuttu, mutta nykyään se on vaeltajille levähdyspaikka. Kovin kauan ei kannata jäädä istumaan, koska lihakset kipeytyvät. Me syötiin mukaan otetut eväät eli pähkinöitä, juustoja ja banaani ja lähdettiin aika nopeasti jatkamaan matkaa.





Tyttäreni syötti kylässä vuohille puun lehtiä.

Samaria kylän jälkeen maisemat muuttuivat taas erilaiseksi. Nyt kuljettiin huikaisevan korkeiden kallioiden välissä. Välillä kallioiden välissä oli isompaa laaksoa ja välillä taas kapeimpia kohtia. Puron ylityksiä oli myös useampaan kertaan. 






Vaelluksen loppupuolella rotko on vain muutaman metrin levyinen ja pystysuorat kallioseinämät kohoavat satoja metrejä ylöspäin. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi ja näkymät ovat todella mahtavat.

 Rautaportti, Samarian vaelluksen kapein kohta



 Samarian vaelluksen loppupiste. Onnelliset, mutta väsyneet vaeltajat


Samarian vaelluksen loppupisteelle on noin 13 km ja sen jälkeen kävellään vielä noin 3 km Agia Roumelin kylään, johon varsinainen vaellus päättyy. Tämä 3 km on helppoa tietä eikä se edes tuntunut näin pitkältä matkalta. Meillä meni koko vaellukseen 6,5 h ja oltiin Agia Roumelin kylässä noin klo 15.30.

Agia Roumelin kylästä etsittiin heti ruokapaikka, koska oltiin todella nälkäiset. Ruoka ja kylmä juoma maistui todella hyvältä. Ruokailun aikana lihakset olivat kipeytynyt ja kävely sen jälkeen tuntui todella raskaalta. Mietinkin jo silloin, että miten pystyn nousemaan seuraavana aamuna sängystä? Ruokailun jälkeen käytiin hakemassa oppaalta laivaliput ja laiva lähti kohti Chora Sfakionia noin klo 17.45. 

 Maisemat laivasta kuvattuna

Oltiin Chora Sfakionissa noin klo 19.30, jossa bussi oli meitä vastassa. Paluumatka on korkeapaikkakammoiselle sitten todella kauhea. Alkumatka lähdetään nousemaan rannikolta ylös vuoristoon erittäin jyrkkää mäkeä. Tieltä on koko ajan näkymä alas merelle, koska tie kulkee vuoristorinnettä pitkin ylös eikä yhtään kasvustoa ole peittämässä näkymää. Aikamoista, mutta selvisin myös siitä. Oltiin takaisin Hanian rannikolla noin klo 21. 

Tässä kuva tiestä (lainattu picturesfromgreece.com)

Yhteenvetona voin sanoa, että päivä oli raskas, mutta todella antoisa ja ikimuistoinen. Päivän päätteeksi en vielä tajunnut, mitä olin kokenut vaan päällimmäisenä oli väsymys, halusin vaan päästä lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt vaelluksen vaikutukset henkisellä ja fyysisellä tasolla. En ole eläessään suoriutunut mistään näin fyysisestä tehtävästä, mutta tämä rohkaisee mua jatkossakin tekemään jotain näin mieletöntä. Suosittelen tätä kaikille, joilla on hyvä peruskunto ja haluavat kokea jotain ainutlaatuista. 

13 kommenttia:

  1. Fantastiliselt ilus ikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii on, fantastiline loodus. Ja olen nii õnnelik, et suutsin selle läbi käia :)

      Poista
  2. Hei,
    olen menossa Kreetalle elokuussa ja Samarian rotkovaellus kiinnostaa kovasti! Olen korkeanpaikankammoinen ja lähinnä mietin, onnistuukohan vaellus tällaisen ongelman kanssa?
    Marianna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin korkeapaikkakammoinen, mutta selvisin tästä hienosti :) Samarian rotkossa ei mielestäni ole kovin pahoja paikkoja, alussa laskeudutaan rotkoon eli siinä on muutamia aika korkeita paikkoja, mutta kaiteet ovat näissä edessä ja pengerryksiä ja puita on aika hyvin edessä. Mielestäni pahin on paluumatka bussilla takaisin Haniaan kun noustaan Chora Sfakionos kylästä ylös vuorille. Kuva tiestä blogikirjoituksessaan. Tsemppiä sulle, kyllä siitä selviää hyvin myös korkeapaikkakammoinen. Kokemus on ikimuistoinen :)

      Poista
    2. Hei, olimme viime vuonna mieheni kanssa Samarian rotkon vaelluksella elokuun alussa, mieheni täytti silloin 60 v ja päätimme tehdä jotain ihan erilaista. Rotkon vaellus oli elämys joka jää mieleen ainaiseksi. Lisävinkkinä matkaevääksi varasin kuivalihaa suomesta, jota naposteltiin reitin varrella, saimme lisäproteiinia matkan varrelle, toinen hyvä juttu oli vesipulloon lisäsimme palautejuomajauhetta, josta sai myös lisäenergiaa. Matka sujui hyvin vaelluskengillä. Tosi notkon pohjalla on tosi kuuma elokuussa, sääreni paloivat vaikka olin laittanut niihin +50 vahvuista aurinkosuojaa. Lääkäri kävi hotellilla reissun jälkeen kirjoittamassa hyvin lääkevoidereseptin, jolla sääret paranivat ihan parissa päivässä. Menemme varmaan uudestaan tuolle vaellukselle ja syksy tai aikainen kevät on varmaan parempi vaihtoehto, vaikka rakastammekin niin lämpöä.

      Poista
    3. Kiitos, että kirjoitit omasta Samarian rotkon vaelluskokemuksestasi. Se on kyllä ikimuistoinen varmaan kaikille :) Elokuu on varmasti Kreetalla kuumin kuukausi ja vaellus olisi helpompi keväällä tai syksyllä.

      Poista
  3. Ens kesä (2017) viides matka Kreetal, mut ny mennä tonne sun innottamana Kristine, laiton myäs faceseinäl linki tost kertomuksest

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samarian vaellus on ikimuistoinen ja ainakin kerran elämässä se kannattaa kokea. Mahtava kuulla, että mun kertomus Samarian vaelluksesta sai sut innostumaan siitä. Hyvää matkaa ja mahtavaa Samarian vaellusta :)

      Poista
  4. Kiitos Kristine todella kivasta kertomuksesta. Olen vaellusta myöskin haaveillut kuusi kertaa Kreetalla käyneenä ja tänä keväänä olisi tarkoitus se toteuttaa, jos vain retki toteutuu (keväällä kuulemma voi olla sen verran vettä uomassa, ettei retki välttämättä toteudu). Myös minulla on korkeanpaikankammo ja tuo paluumatkan vuoristotie näyttää jo kuvassa pyörryttävältä... Mitehän siitä selviäisi?! Kuvat oli muuten todella hienoja, kiitos kuvaelämyksistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta retkelle kannattaa mennä. Toivotaan, että uomassa ei ole niin paljon vettä, että retki peruuntuisi. Kyllä korkeapaikkakammoinen selviytyy paluumatkasta oikein hyvin. Bussissa kannattaa istua käytäväpaikalle, silloin ei näe näitä rotkoja niin hyvin.

      Poista
  5. Kiitos matkakertomuksesta. Useampaan otteeseen Kreetalla käyty. Kerran Samarian rotkon pohjalle laskeuduttu ja kiivetty takaisin vuoren rinnettä ylös. Nyt toukokuussa 2017 lähtö jälleen Kreetalle ja tarkoitus tehdä rotkon vaellus. Haaveena myös Lefka Orin huiputus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja tavoitteita ja haaveita :) Toivotan sulle hyvää matkaa ja toivottavasti pääset myös valloittamaan Lefka Orin vuoren.

      Poista